paluu menneisyyteen, ja kaamoksen valo

Jälkeen matkastapaluun ja palautumisen palasin menneisyyteen tutkimalla äitini kanssa mustaa grimoirea, johon äiti oli kirjoittanut päiväkirjaa ja minä runoja, tarinoita ja loitsuja 90-luvun alussa. Koska aikamatkailun hedelmät kuuluvat kaikille, aloitan Hirtetyn uuden ajan arkistohelmellä Arencá - Tunturin tyttö, jonka kirjoitin kahdeksanvuotiaana. Säilytin alkuperäisen kirjoitusasun kummallisine välimerkkivalintoineen päivineen (Noora oli jo kahdeksanvuotiaana kummallinen: hän aloitti repliikit sekä viivalla että lainausmerkillä)...

Arencá - Tunturin tyttö

Arencá oli jo viisivuotiaana kummallinen: hän ryömi ketunkoloihin ja syleili jäniksiä. Kun hän täytti kymmenen, eikä enää mahtunut ketunkoloihin ja oli liian iso jäniksille, hän ratsasti karhuilla ja leikki sutten kera. Sitten hänen äitinsä sairastui tuntemattomaan tautiin. Ensiksi Arencán äiti oli valkea, sitten sininen, sitten harmaa... Sitten hänen huulensakin muuttuivat ihon myötä valkoisiksi, sinisiksi ja harmaiksi, ja lopulta hän kuoli. Arencá oli vasta yhdentoista. Hän kiipesi Saanalle ja teki jäniksistä käsineet ja paistit. Hän alkoi oppia miesten taitoja. Hän oli isäänsä ja Vuori-Jussiakin parempi kiipeilijä. Kun hän oli kolmentoista, hän pystytti oman kodan. Viidentoista vanhana Arencá rakensi isänsä kanssa Saanalle myös porotallin ja hakkasi puolia tunturiin. Näin vieraiden oli helpompi tulla. Veden hän sai allaolevasta kylästä, samoin ruoan. Ja yhä vain oli Arencá Saanalla. Mutta kylään oli pitkä matka. Arencá oli onneton.
- "En voi elää toisten parissa, sillä uhrasin paholaiselle," hän ajatteli.
- "Mutta en minä tännekään jää."
Vaan niin oli taivaan hevonen riutu niihin aikoihin, ettei kukaan sitä voinut ajaa. Ottipa Arencá ohjakset: jo pikenä humma kiisi, kun vain Arencán näki. Säälipä Arencá kovin maan väkeä taivon herran vaimoksi päästyään. Ottipa kaamoksen valoksi palan aurinkoa ja asetti taivolle. Muulloin ei se ollut siellä, kuin pimeällä. Tämän Nimi oli määrännyt hänelle: siskonsa Skadjá oli Nimensä mukaan ollut kaiku. Nyt hän oli selvästi kuu.

Kun taivolla vietettiin Arencán häitä
ei kelläkään päässänsä ollut täitä.
Arencá oli kuin tähti
silloinkin, kun vierahat lähti.