epäjumalten murskaama

"Järkemme muovaamat kuvat Jumalasta ovat epäjumalia, jotka on murskattava..."
-Kallistos Ware, Sisäinen Valtakunta (Valamon luostari 2006)

Miksi sitten lakkaamatta kirjoitan, muovailen, pohdin, asettelen mielessäni Jumalaa? Mitä kiihkeämmin pyrin ymmärtämään, sitä kauemmaksi usko pakenee, kuin ajattelullani nirhaisin vain poikki jumalyhteyteni nuoraa.

Jäsentely ja älyllistäminen, vaikka kuinka vajavaisina, tuovat ainakin turvaa - älylliset kudelmat, jotka voi valheellisesti nimetä uskomuksiksi tai joiksikin henkilökohtaisiksi henkisyyden muodoiksi, pidättävät nöyrtymästä sanomaan: en ymmärrä - ja vielä enemmän pidättävät sanomasta: uskon, sillä älykölle kyseenalaistaminen tuo olemassaolon oikeutuksen ja usko vaatii täyttä luopumista.

Niin seisovat epäjumalat niskassani, hiettömissä kourissaan minun ajatusrakennelmieni kirveet. Aloitettava alusta, noustava linnaksi luulemastani suonsilmästä (se kimalsi niin kovin).