Lauantai-iltapäivän iloksi löysin sattumalta kaksi viisasta minulle uutta blogia:
Santeri Nemon Koiranmutkia
"Mitä en varsinaisesti ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, on ateismi ja sen suhde pyhään. Onko sitä? Palauttaako ateisti pyhän uskontoon tai sosiaalisesti konstruoituihin tapoihin vai onko pyhää, tai sanokaamme yliluonnollista pyhää, olemassa hänelle? Minun on vaikea uskoa, että kukaan ihminen eläisi elämänsä tuntematta pyhän läsnäoloa, suurta mysteeriä joka ympärillämme ja sisällämme leijuu."
M:R'n Maanalainen Aurinko
"Se [markkinatalous] on ideologia, jolla ei ole todellisuuteen sen vähemmän väkivaltainen vaikutus kuin vaikkapa kommunismilla. Ajatellaanpa vaikka kulttuurielämää. Siinä missä kommunistisissa valtioissa sellaiset teokset, jotka eivät edistäneet valtaideologian asiaa, vaiettiin kuoliaiksi, yritetään inhimillinen ilmaisu tämän päivän länsimaissa tukahduttaa vaatimuksilla tuottavuudesta ja markkinoitavuudesta."
Ja jotteivät vanhat rakastetut aivan olisi käärmeissään, muistutettakoon arvon lukijakuntaa muutamasta niitäkin:
V-S Luoma-Ahon Alussa oli sana
"Adorno ja Horkheimer sanoivat, että kaikki vastarinta on rivoa ja siten kapitalismin vastaista. Mutta minä sanon, että nykyään kaikki on rivoa, eli "rivo ei ole enää rivoa". Mutta rivoa on kaikki ei-ironinen, ei-reflektiivinen, ei-meta. Rivoa on esimerkiksi sentimentaalisuus ja viattomuus. Vielä rivompaa on amoraalinen sentimentaalisuus; tietoinen sentimentaalisuus ei ole enää rivoa, vaan ironista vastatoimintaa. Viattomuus on aina hyvin rivoa."
Jonimatti Joutsijärven Vapaasti tilkitty
"Koko huone ohjelmoitui teeskentelemään että emme ole haaksirikkoutuneet. Puin päälleni ylettömän hitaasti ja astuin viisi askelta ulko-ovelle. Poistuin, siinä hetkessä kahden paon yhtymäkohdassa. Kaikki tavat paeta tämän sekunnin kuurosta, jonka on yletyttävä pohjattomaan pelkoon, pohjattomaan rakkauteen."
Todellisuuden tutkimuskeskuksen Poliittinen päiväkahviseura
"Väitämme, että tehdäkseen poliittisen esityksen aikakaudella, jolloin yhteisten asioiden hoidosta puuttuu politiikka, taiteilijan on ryhdyttävä itse poliitikoksi ja luotava politiikka (päämäärät, ideologiat, toimintatavat) tai lainattava näkemyksensä joltakulta muulta. Esittämiinsä asioihin täytyy sitoutua – tai kyseessä ei ole kovimman luokan poliittinen esitys. Mitä tällainen esitys vaatii? Ajattelua. Pysähtymistä. Ajan ottaminen ajattelua varten on yksi aikamme merkittävimmistä poliittisista teoista."
lauantaina 9. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 puheenvuoroa:
Lähetä kommentti