uuteen aikaan

Ajan purkaminen jaksoiksi, palasiksi, joilla on alku ja loppu, on tietysti valheellista. Me kaikki tiedämme että päivänä jona täytämme vuosia ei tapahdu sen kummempaa muutosta kuin sitä edeltävänä päivänä, emmekä vuoden vaihtuessa siirry mihinkään uuteen ja ihmeelliseen.

Vaan kun ajan pilkkomisen perinne on jatkunut vuosisatoja, vuosituhansia, on kyseinen harha syöpynyt meihin. Kun koko elämämme ja esi-isiemme elämien ajan olemme jäsentäneet elämiämme paloitellun ajankulun lohkoista käsin, siirtymäpäiville on syntynyt merkitys tietoisuuksiemme ja tajuntojemme kautta, ja se merkitys on tullut käsinkosketeltavaksi. Uudenvuoden traditiona on perinteisesti ollut muuttua. Uudenvuodenlupauksissa jätetään pois vanhaa ja tarpeetonta, otetaan elämään uutta; se, ettei lupaustaan pysty pitämään, johtuu väärin formuloidusta lupauksesta (esimerkiksi luvataan tehdä jotain, jonka tekemiseen ei sitten kuitenkaan luvata itselle resursseja: vaikkapa luvataan kuntoilla, mutta ei luvata lopettaa ylitöiden tekemistä). Toimivan muuttumisen kaava on kaksiosainen: ensin tuhotaan, sitten synnytetään. Ensin tehdään tilaa, sitten täytetään tila tarvitulla asialla. Juhliminen pyhittää muutoksen. Symbolisesti pois jätetty asia jää vanhan lohkon puolelle kun siirrymme uuteen, jossa vanha ei meitä enää voi koskettaa.

Oma uudenvuodenlupaukseni, se puhdistava ja tuhoava, oli jättää pois kaikki eläinkunnan tuotteet ruokavaliostani ja korjata sitä muutenkin (enemmän elävää ravintoa, vähemmän karkkia). Tarkoitus on pitää huolta kehostani, jotta mieleni jaksaa paremmin toista tehtävää, joka on (subjektiivisesti, ei suorittavasti) tehokkaampi ajankäyttö: enemmän lepoa lorvailun sijaan, enemmän lukemista haihattelun sijaan (mitä juhlistin tilaamalla vuoren kirjoja).

Tietenkään kehon ja tietotaidon asiat eivät ole niitä oikeasti tavoittelemisen arvoisia. Tiedot, taidot, ruumiinkulttuuri ovat kaikki katoavaisia; näkymätöntä ydintämme meidän pitäisi kehittää, sitä osaa meistä jonka me kaikki tunnemme olevan mutta josta meille ei puhuta. Juurtua syvempään. Mutta tiedoilla, taidoilla, saviuurnalla jossa olemme, niillä on välinearvoa... Niistä on hyvä aloittaa (ja pyrkiä samalla olemaan takertumatta niihin). Saada hellään hallintaansa yksi elämän osa-alue kerrallaan.