1968-2008

Musiikilliset aikamatkailuni 60-ja 70-luvun taitteeseen ovat jatkuneet jo tovin, mutta ko. ajan Suomi oli jäänyt sokeaksi pisteeksi kunnes pari kuukautta takaperin aloitin seikkailut... Ja huh! Täällä pohjoisessa periferiassa UG - ja hippiliike ovat toki olleet väkiluvullisesti pieniä, mutta energia ja huuma kansainvälistä tasoa, mitä se kansainvälinen taso sitten onkaan, oikeastaan poistettakoon termi sanavarastostani välittömästi...


"Mitä tykkäätte svengin voimasta?" kysyy pelottavassa määrin Risto Ylihärsilää muistuttava Timo Aarniala

...no niin, nyt kun olen oikaissut liian pitkäksi aikaa vaienneen kieleni, mennään asiani ytimeen: se kulttuuriympäristö, jossa minä elän, ei juuri poikkea tai ole edistynyt minnekään tuosta 60-70-lukujen vaihteesta asenteellisesti... Suomen vaurastuminen on pehmentänyt vastarinnan tai saanut kapinahengen purkautumaan piratismin kautta ja pysähtymään siihen...

Ne asiat mitkä 1968 olivat vallankumouksellisia, uusia, säädyttömiä sanan varsinaisessa ei-säätyläisessä merkityksessä, niihin me tyydymme yhä. Edelleen meillä on tämä sama kuvio, tämä "musiikillisia kokeiluja, seksuaalisia kokeiluja, huumekokeiluja, tietoisuuskokeiluja, poliittisia kokeiluja", ja paino juuri tuolla sanalla kokeiluja, joka saa minut kivi sydämellä odottamaan sitä miten 10-20 vuoden päästä nämä tämän hetken (ala)kulttuuritoimijat löytyvät lähiörivareista äänestämästä vasemmistoliittoa tai pahempaa... Jarkko Laine, joka aikanaan kirjoitti "Siat ovat nousseet / valtaan / ja me olemme / mustan lumen lapset", on kokoomuslainen nykyään, mustan lumen lapset kasvavat isoina sioiksi. Niinkö meillekin käy?

Huolestuttava muutos vuodesta 1968 vuoteen 2008 on se säädyttömyyden puute, joka tämän hetken kulttuurissa on. Olemme porvarisperheiden kakaroita, joilla on läppärinsä ja laajakaistansa, eikä sukujuurissa se vika, vaan siinä, että harva meistä tosissaan pyrkii ulos keskiluokkaisesta kuluttamisesta, haluamme ne mikroaaltouunit ja videokamerat, ja levyjä ja kirjoja loputtomasti, ja kun on levyjä ja kirjoja on oltava myös hyllyjä levyille ja kirjoille ja asunto hyllyille ja työpaikka asunnolle, ne painavat vaa'assa luopumista enemmän. Ajatustasolla olemme radikaaleja, koska emme pelkää anaaliyhdyntää emmekä luvattomia päihtymyksen muotoja ja tunnustamme avoimesti käyttävämme mielialalääkkeitä.

Mutta se on leikkiä, ja leikki on toki ihanaa, ja hyväksi, ja me tarvitsemme leikkiä, siis leikkikäämme joka päivä ja joka yö rakastettujemme reisillä ja halvemmissa kapakoissa ja kynttilänvalossa ja energiansäästölampun valossa ja klubivalaistuksessa, mutta se leikki ei saa riittää, mikäli haluamme pitää itseämme jonkinlaisena muutosvoimana emmekä ainoastaan hedonistisina joogatuntien pinnallisesti hengellisinä sydämestä materialistisina mustan lumen lapsina... Niin musta, punamusta kuin mustavihreäkin lumi sulaa pois kesän materiaalisessa yltäkylläisyydessä. Silloin paljaalle maalle rakennetaan pätkätyövoimin sikaloita.

Muutos on aina vaatinut äärimmäistä ahtaalleajoa, 1968 alaston runonlausunta poiki oikeusjuttuja, tottakai tarvittiin seksuaalinen vallankumous sillä olimme kuolemaisillamme siitä nälässäpidosta... Mutta senhän piti olla vain alkua, sen piti olla ensimmäinen aalto, etuvartio. Miksi me olemme jääneet lepäämään laakereillemme? Riittääkö meille, että saimme lainsäädännöltä vapaan seksuaalisuutemme? Homoliitot sallittu, siis paritelkaamme ja unohtakaamme tylsä, tylsä ekonomia?