torstaina 20. elokuuta 2009

Suomen Ateena - eli miksi valtaajat halutaan vankilaan

Ateena 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua: Zenon Kitionilainen ehdottaa teoksessaan "Valtio" rahasta, temppeleistä ja avioliitosta luopumista. Kaupunkivaltio ihastui Zenonin ajatuksiin: elettiin aikaa, jolloin aviovaimolla ei ollut oikeutta poistua kotoa ilman miehensä lupaa, ja suurimmalle osalle asukkaista vapaus ja kansalaisuus olivat ostettavia hyödykkeitä, joihin heillä tulisi tuskin koskaan olemaan varaa. Zenonin puheet ja kirjoitukset eivät kuitenkaan saaneet yhteiskuntajärjestelmää muuttumaan. Siihen pystyivät vasta konkreettiset teot - monta vuosisataa myöhemmin. 2000-luvulla olemme nähneet jo niin monen filosofin, kirjailijan ja journalistin omistavan elämänsä vallankumousta lietsovalle tekstille yhteiskuntamme samanaikaisesti kovetessa, ettemme enää jaksa luottaa sanoihin kuten tekoihin. Jyväskylän yliopistolla Mattilanniemen kampusalueelle johtavan tien yli vievään siltaan oli kirjoitettu wissenarbeit macht frei, tietotyö tekee vapaaksi. Teksti pestiin vastikään pois: nyt vapaaksi tekee enää suora toiminta.

Aprillipäivänä 2008 tapahtui minun sukupolveni ensimmäinen valtaus Jyväskylässä - edellinen oli ollut vuonna 1991. Kampusalueella sijaitseva rakennus, Senaatti-kiinteistöjen omistama Polaari, oli aiemmin toiminut Jyväskylän Yliopiston erityispedagogiikan laitoksen tiloina, mutta ollut tyhjillään "sisäilmaongelmien vuoksi" noin vuoden. Talo ja sen väki saivat nimekseen Autonominen tiedekunta. Talosta toivottiin hengailutilan ja taidekeskuksen lisäksi myös tilaa opintoryhmille ja muille itseohjautuvan opiskelun muodoille. Nyt kahtakymmentäyhtä valtaajaa uhkaa vankeusrangaistus. Mitä oikein tapahtui?

Sen vajaan vuorokauden aikana, jonka tila ehti toimia ennen kuin mellakkavarusteisten poliisien ketju saartoi talon, tilassa ehti vierailla viidakkorummun kutsumana noin sata valtaajaa. Heistä harva tunsi toinen toistaan entuudestaan, mutta kaikki toimivat yksissä tuumin talokokouksessa päätettyjen linjojen mukaisesti. Barrikadit kohosivat sisäänkäynneille, betoniseinien ulkoasu koheni, musiikki raikasi ja toimittajat ramppasivat pihassa täydellisen money shotin toivossa.

Valtaustoimintaa ei Jyväskylässä ole koskaan ollut suurempien kaupunkien mittakaavassa, mutta aivan uutta se ei ole. Vappuna 1982 vallattu Mallasjuoman tehdas saatiin valtaajien vaatimusten mukaisesti nuorison käyttöön. Nykyään Juomatehdas on yliopistokäytössä. Tammikuussa 1991 vallattu Eerolan talo pysyi vallattuna toukokuulle saakka, minkä jälkeen se lahjoitettiin lopulta Jyväskylän Nuorisoasunnot Ry:lle.

Valtaus pyrki kritisoimaan myös yliopiston ja ylioppilaskunnan tapaa toimia. Talosta toivottiin paikkaa, jossa voisi opiskella toimimattoman instituution ulkopuolella, sen rinnalla tai sitä vastaan. Jo ensimmäisenä päivänä talolla järjestettiin kaikille ilmainen opiskelijaruokailu.

Sanottiin, että Autonominen tiedekunta halusi kyseenalaistaa yliopiston, ylioppilaskunnan ja Jyväskylän kaupungin kaupallisen ja entisestäänkin kaupallistuvan tavan toimia. Valtaajien agendassa oli kuitenkin myös paljon muuta. Talonvaltausten agendojen tulkitsijalla on kuljettavanaan yllättävän monipolkuinen metsä. Valtaustoimintaa luonnehtii kaksijakoisuus, jossa toisaalta haetaan vallitsevan poliittisen järjestelmän hyväksyntää - jotta häätöä ei tapahtuisi - ja toisaalta pyritään sanoutumaan tästä järjestelmästä täydellisesti irti, toimimaan systeemin, sen lakien ja sen lainalaisuuksien ulkopuolella.

Kolikon ensin mainittua, reformistista puolta kuvastaa valtaajien vaatimus kulutusyhteiskunnan vaateista vapautetusta tilasta. Laajemmin vaaditaan kaupunkitilojen muuttamista ei-kaupallisiksi, itseohjautuviksi ja monikäyttöisiksi. Polaarin valtauksessa lisävaatimuksena oli yliopiston irrottaminen kapitalistisesta järjestelmästä.

Toisaalta valtaajien laiton metodi implikoi, ettei agendana ole yksinomaan autonomisten tilojen luominen vaan koko poliittisen systeemin murtaminen. Talonvaltaus toimintamuotona, metodina, kyseenalaistaa omistusoikeuden, sen, voiko rakennusta tai muuta omaisuutta ylipäätään hallinnoida joku, joka sitä ei suoraan käytä. Lisäksi se sanoo lakien usein olevan esteitä eettisen toiminnan tiellä - jolloin riittää, että ne kiertää. Jokainen yksittäinen valtaaja myös tietää toimivansa laittomasti ja olevansa valmis valtauksesta mahdollisesti koituviin lakiseuraamuksiin - tai niidenkin kiertämiseen. Valtaustoiminta, kuten kaikki laiton suora toiminta, tähtää viime kädessä tekijöidensä vallankumoukseen. "Etsitään sopiva talo, vallataan se ja muutetaan maailma", "Juusoksi" Megafoni-verkkolehdessä esittäytynyt valtaaja summaa.

Seuraavana päivänä, huhtikuun toisena, kymmenten kypärin ja luotiliivein sonnustautuneiden poliisien ketju saartoi talon ja eristi sen nauhalla. Pihalle syntyi spontaani mielenosoitus, jonka osanottajat mm. poistivat poliisin eristysnauhoja. Kun seitsemän tunnin piirityksen jälkeen valtaajia viimein lähdettiin kantamaan ulos, mielenosoittajat tukkivat maijojen poistumisteitä istumalla talolta lähteville poluille.

Uniikkia valtauksessa oli paitsi valtausliikkeen liittyminen suoraan opiskelija-aktivismiin ensimmäistä kertaa Suomessa, myös massiiviset repressiotoimenpiteet. Parikymmentä vietti yön tai kaksi putkassa ja kiinniotetuilta otettiin sormenjälkien lisäksi dna-näytteet. Syyteharkinta valmistui elokuussa 2009. 21:tä syytetään törkeästä vahingonteosta, josta rangaistus on vähintään neljä kuukautta tai enintään neljä vuotta vankeutta, sekä hallinnan loukkauksesta. Neljäätoista syytetään niskoittelusta ja kolmea haitanteosta virkamiehelle. Syytetyiltä vaaditaan yli 30 000 euron vahingonkorvauksia, joiden perusteena ovat pääasiassa seinämaalaukset. 13 valtaajalle tehtiin kotietsinnät, joissa takavarikoitiin mm. päiväkirjoja. Megafoni toteaa häädöstä, että se "täyttää poliittisen spektaakkelin merkit." Herää kysymys, oliko kyseessä Jyväskylän poliisin ylireagointi - vai onko Autonomisen tiedekunnan valtaus ollut poikkeuksellisen radikaali? Radikaalimpi kuin valtaajat tajusivat?

Valtaajien manifestista käy ilmi, että pyrkimys oli vetää huomiota tilanpuutteeseen ja yliopistopolitiikkaan, mutta tilavalinta vei valtaajat vastustamaan myös Senaatti-kiinteistöjä, joiden omistuksessa rakennus oli. Senaatti-kiinteistöt on osa valtion yksityistämispolitiikkaa. Sen hallussa ovat armeijatukikohdat, yliopistot ynnä muut ennen Suomen valtiolle kuuluneet rakennukset, ja se perii niistä markkinahintaista vuokraa. Näin esimerkiksi yliopistolle suunnattuja varoja siirretään toiseen taskuun. Valtaamalla Senaatti-kiinteistöjen omistaman rakennuksen Autonominen tiedekunta kielsi Senaatin hallintaoikeuden kyseiseen tilaan. Koska Senaatti-kiinteistöt on kiinteä osa valtion ekonomista koneistoa, implikoituna oli vastalause Suomen koko poliittista systeemiä vastaan - sen ensimmäisestä suomenkielisestä yliopistosta käsin. Suomen Ateenasta.

Samana vuonna Kreikan Ateenassa poliisi surmasi 16-vuotiaan Alexandros Grigoropoulosin. Oli Suomen itsenäisyyspäivä. Ateenan muuttui anarkistisen kapinan keskipisteeksi koko Kreikan anarkistien noustessa mellakoimaan. Esseessä Kreikka ja tulevat kapinat CrimethInc.-kollektiivi nostaa esille mellakan todellisen alkuperän: murha toimi mellakoiden kimmokkeena, mutta se ei ollut niiden aiheuttaja, murhaavathan poliisit Ruotsissakin sen johtamatta mellakointiin. Kreikan vaikea työttömyystilanne ei myöskään voi olla mellakoiden taustalla, sillä työttömyys ei ole johtanut mellakointiin muissakaan EU-maissa. Tosiasiassa kansannousun takana oli Kreikassa laajalle levittäytynyt antikapitalistinen liike: "Kreikan anarkistit tuntevat olevansa oikeutettuja raivoonsa, ja he kykenevät toimimaan sen pohjalta. Kiitos tästä kuuluu sosiaalikeskusten verkostolle. - - Ei ole oikopolkua vastaavan liikkeen kehittämiseksi tänne, jos haluamme pystyä vastaamaan samalla tavalla sortoon ja epäoikeudenmukaisuuteen. Militantit tempaukset ... voivat tarjota jonkinlaista kokemusta ja vauhtia, mutta kestävien kulttuuritilojen luominen on ehkä vielä tärkeämpää."

CrimethInc. esittää talonvaltausliikkeen kumouksellisen toiminnan selkärankana, ja eittämättä vastakulttuuri tarvitsee tiloja, joissa luoda itseään. Vallatut tilat ovat paikkoja jotka kokoavat yhteen kumouksellista yhteisöllisyyttä. Niissäkin tämä yhteisöllisyys manifestoituu usein lähinnä oluenjuontina - niin kaukana valtakulttuurista ei olla, että yhdessäololta aina odotettaisiin (anti)poliittista toimintaa - mutta tällaiset vastakulttuurikeskukset ovat silti niitä paikkoja, joista vallankumouksen kukinnot puskevat esiin. Sitä paitsi silloin, kun läsnäolo on rikos, kuten se vallatuissa tiloissa nykylainsäädännön mukaan on, on se aina myös radikaali poliittinen kannanotto. "Hallinnan loukkaus" on varsin osuva rikosnimike: kieltäydymme tulemasta hallituiksi, kieltäydymme antamasta kaupunkiamme, maailmaamme hallittavaksi. Jos emme saa kaikkea hallintaa murskattua, voimme sentään saada sen loukkaantumaan - joko vähän tai vakavasti.

Autonomisen tiedekunnan valtaus eroaa useimmista Suomessa tapahtuneista valtauksista siinä, että taloksi valittiin keskeisellä sijainnilla oleva arvokiinteistö, jolla on voimakasta poliittista signifikanssia, kun useimmiten valtaajat valitsevat pienemmän profiilin kiinteistön maksimoidakseen mahdollisuutensa jäädä taloon. Silti lyhyen ja kiihkeän valtauksen ryhmäintegriteetti oli valtauksen ajan häkellyttävä. Esimerkiksi talokokouksen päätöstä, että seinämaalaukset käyvät päinsä ainoastaan sisätiloissa, kunnioitettiin täysin eikä yhtään tagia ilmestynyt naapurustoon. Mitä tietysti voidaan pitää myös valitettavana seikkana... Siirtymä kampukselta, sen miellyttävästi keskustelevien opiskelijoiden liikkumareiteiltä, Alvar Aalto-tiiliseiniltä ja Alvar Aalto-jäljitelmätiiliseiniltä barrikadien yli Polaarin säkenöivän sivistymättömään väri-ja kuviokaaokseen oli mykistävä, ja keskiverrolle Keskisuomalaisen toimittajalle varmasti järkyttävä. Loukkasihan odottamattoman värikäs betonipinta koko sitä järjestelmää, jonka varassa hän elää.

Värillä nimittäin on yllättävän paljon väliä. Sen tietää jokainen graffititaiteilija - kun betoni muuttuu harmaasta pinkin ja sinisen kirjavaksi ovat yhteiskunnan peruspilarit uhattuina. Jopa siinä määrin, että graffitimaalareita on Suomessakin tuomittu vankeusrangaistuksin. Ja sen tietää jokainen maalipommin heittäjä: pinkki maali turkisliikkeen ikkunassa on vain maalia, ainoastaan liikkeen väri on muuttunut, mutta silti se on ajanut liikkeitä sulkemaan ovensa. Niinpä kun kokonainen suuri yliopistokiinteistö, miljoonan tai muutaman arvoinen, on saanut akademian hyväksymää makua vastustavan kuvioinnin, tutisevat yliopistoinstituution polvet. Se tietää kohdanneensa ensimmäistä kertaa sen liikkeen, joka hallitsemattomalla elinvoimallaan tulee vielä kumoamaan instituution reumaiset rakenteet. Se tietää, että on tapahtunut jotain, jota uusi maalikerros ei tule peittämään.

Tämän valossa ei tunnu enää yllättävältä, ylireagoivalta tai aiheettomalta, että Autonomisen tiedekunnan kaksikymmentäyksi kiinnijäänyttä halutaan törkeästä vahingonteosta lukkojen taa - vaikka näyttöä siitä, että yksikään kiinnijääneistä olisi omakätisesti osallistunut betonin vapauttamiseen harmaudestaan, ei ole. Juuri yhteisöllisyys on valtaustoiminnalle sekä sen alkuvoima että sen tavoite, ja siksi fasistisen järjestelmän logiikkaan sopii pyrkimys käyttää juuri yhteisöllisyyttä rangaistuksen perusteena.

Eikä yhteisö hajonnut poliisioperaation myötä. Helsingissä sikäläiset valtaajat järjestivät tukimielenosoituksen Senaatti-kiinteistöjen toimistolle, ja Jyväskylässä aktiiviset valtaustoiminnan puolustajat järjestivät piknikhenkisiä mielenosoituksia kampusalueella kesän ajan. Toista julkista valtausta ei kuitenkaan vielä ole tullut.

Vuoden aikana valtausliike Suomessa on harpponut eteenpäin. Helsinki on saanut sosiaalikeskus Satamansa valtaajien heltymättömän taistelun tuloksena, ja Joensuu on yllättänyt avarakatseisuudellaan antamalla valtaajilleen tilan Jokikadulta. Turussa ja Tampereella taistelu on jatkunut. Eikö sitten Jyväskylässä?

Joku saattaa epäillä, että Jyväskylän valtaajat ovat lannistuneet valtauksensa seuraamuksista. Tämän väitteen takana ei kuitenkaan voi seistä. Oppressiotoimenpiteet vaikuttavat aina radikalisoivasti, usein viiveellä - sillä kaikki elävät siemenet tarvitsevat aikaa itää - mutta aina ja sataprosenttisen varmasti. Ne pakottavat valitsemaan mahdollisista poluista joko assimilaation takaisin valtakoneistoon tai määrätietoisen loikan sen ulkopuolelle - ja jos henkilö, jonka vapauden holhoava koneisto on riistänyt, valitsee ensiksimainitun, voidaan hyvällä syyllä epäillä tukholma-syndroomaa. Siispä jos valtaustoimintaa ei tulla näkemään Jyväskylässä nyt, sitä tullaan todennäköisesti näkemään viimeistään silloin, kun Autonomisen tiedekunnan tapaus etenee oikeudenkäyntiin syyskuun 22., 23. ja 24. päivänä 2009.

Void Networkin mukaan "Kreikassa on yli 50 sosiaalikeskusta, ja anarkistisia poliittisia tiloja on kaikissa maan yliopistoissa". Ne ovat toimineet yhtenä rakenteena, jonka varassa Kreikan antiautoritääristä kansannousua on koordinoitu. Joissakin maissa poliisilla ei ole oikeutta astua kampusalueille: näin turvataan yliopistojen poliittinen riippumattomuus. Avoimesti anarkistinen tila kampusalueella on haaste, joka läimäisee valtakoneistoa valkoisella hansikkaalla sen punatulle poskelle - ja kaksintaistelu jatkuu yhä.

sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009

Helleilta (improvisaatio)

Salissa istuessa jalkapohjat vikisevät kunnes laitat kengät kassiin, tarjoile mielenkiintoista jaloille:
helliä pudottautumisia, runon tahtiin heilumista, ilmaa varpaanväleihin ja sitten
siemenasioita, jalkapohjat raks-astuvat helteen kuivattamia koivunlehtiä ja pehmeitä
siemenasioita, ja pintakuivaa multaa, kadulle lähtiessä pelkäät lasia mutta jalka väistää sen, tarjoile mielenkiintoista jaloille:
marmorinen katukivi säilyttää päivän lämmön paremmin kuin betoninen, raossa kasvaa tyhjä herneenpalko, torin kivenraossa kasvaa polttamaton savi, sitä on kuulemma kymmenen metrin syvyyteen ja tämä kaupunki aikoo kaivaa sinne onkalon, johon ihmiset voivat ryömiä autoillaan, tarjoile mielenkiintoista jaloille:
istu tumpin ja lokinpaskan väliin hiekalle, tämä on osa monumenttia, tämä on osa lääkäriasemaa, tämä on osa kaupunkiyhteisöä, tämä on osa erikoistumisen kulttuuria, suojatien viiva on sileää, asfaltti tahmeaa, kantapää nuuskaa tuhkaa, polttariseurue kysyy avioliittoneuvoa, neuvo perumaan häät ja tunne itsesi ankarammaksi kuin jalkasi, jotka hyväksyvät koko maan
hiekassa istuessa kädet vikisevät kunnes laitat sormet kuumaan

keskiviikkona 15. heinäkuuta 2009

Nylénin rikollinen kakutus



Nylén-kakkua marsipaanitäytteellä

Pohja:
4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1,5 levyä Anthon Bergin tummaa suklaata
3 dl kauramaitoa
150 g keijua

Kostutukseen:
1 dl kauramaitoa

Aloita tekemällä rikos. Sulata sitten yhteen keiju ja suklaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin suklaarasvamömmö ja kauramaito. Kaada uunipannulle leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes taikina ei tartu haarukkaan pistettäessä. Anna jäähtyä ja kostuta. Leikkaa kahtia.

Täyte:
Puoli pötköä marsipaania
100 g tuoreita mansikoita
4 rkl vadelmahilloa

Kauli marsipaani puolen uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä toiselle kakunpuolikkaalle vadelmahillo ja mansikat viipaleina. Aseta päälle marsipaanilevy ja toinen kakunpuolikas. Oio kauluksesi ja rukoile Paaville pitkää elämää.

Kuorrutus:
50 g keijua
1,5 levyä Anthon Bergin tummaa suklaata

Sulata keiju ja suklaa yhteen ja levitä kakun päälle. Sui pulisonkisi.

Koristelu:
100 g tuoreita mansikoita
puoli pötköä marsipaania
teryleenisolmio
Morrissey-viittaus

kauli marsipaanista pitkiä levyjä kakun sivuille ja pyörittele siitä nauhoja idolisi nimen kirjoittamiseen. Koristele kakun keskiosa tavallisella suomalaisella etunimellä ja mansikoilla. Kruunaa solmiolla ja valitsemallasi Morrissey-viittauksella. Riisuudu ja syö.

lauantaina 27. joulukuuta 2008

paluu menneisyyteen, ja kaamoksen valo

Jälkeen matkastapaluun ja palautumisen palasin menneisyyteen tutkimalla äitini kanssa mustaa grimoirea, johon äiti oli kirjoittanut päiväkirjaa ja minä runoja, tarinoita ja loitsuja 90-luvun alussa. Koska aikamatkailun hedelmät kuuluvat kaikille, aloitan Hirtetyn uuden ajan arkistohelmellä Arencá - Tunturin tyttö, jonka kirjoitin kahdeksanvuotiaana. Säilytin alkuperäisen kirjoitusasun kummallisine välimerkkivalintoineen päivineen (Noora oli jo kahdeksanvuotiaana kummallinen: hän aloitti repliikit sekä viivalla että lainausmerkillä)...

Arencá - Tunturin tyttö

Arencá oli jo viisivuotiaana kummallinen: hän ryömi ketunkoloihin ja syleili jäniksiä. Kun hän täytti kymmenen, eikä enää mahtunut ketunkoloihin ja oli liian iso jäniksille, hän ratsasti karhuilla ja leikki sutten kera. Sitten hänen äitinsä sairastui tuntemattomaan tautiin. Ensiksi Arencán äiti oli valkea, sitten sininen, sitten harmaa... Sitten hänen huulensakin muuttuivat ihon myötä valkoisiksi, sinisiksi ja harmaiksi, ja lopulta hän kuoli. Arencá oli vasta yhdentoista. Hän kiipesi Saanalle ja teki jäniksistä käsineet ja paistit. Hän alkoi oppia miesten taitoja. Hän oli isäänsä ja Vuori-Jussiakin parempi kiipeilijä. Kun hän oli kolmentoista, hän pystytti oman kodan. Viidentoista vanhana Arencá rakensi isänsä kanssa Saanalle myös porotallin ja hakkasi puolia tunturiin. Näin vieraiden oli helpompi tulla. Veden hän sai allaolevasta kylästä, samoin ruoan. Ja yhä vain oli Arencá Saanalla. Mutta kylään oli pitkä matka. Arencá oli onneton.
- "En voi elää toisten parissa, sillä uhrasin paholaiselle," hän ajatteli.
- "Mutta en minä tännekään jää."
Vaan niin oli taivaan hevonen riutu niihin aikoihin, ettei kukaan sitä voinut ajaa. Ottipa Arencá ohjakset: jo pikenä humma kiisi, kun vain Arencán näki. Säälipä Arencá kovin maan väkeä taivon herran vaimoksi päästyään. Ottipa kaamoksen valoksi palan aurinkoa ja asetti taivolle. Muulloin ei se ollut siellä, kuin pimeällä. Tämän Nimi oli määrännyt hänelle: siskonsa Skadjá oli Nimensä mukaan ollut kaiku. Nyt hän oli selvästi kuu.

Kun taivolla vietettiin Arencán häitä
ei kelläkään päässänsä ollut täitä.
Arencá oli kuin tähti
silloinkin, kun vierahat lähti.

torstaina 21. elokuuta 2008

Jäähy


Hirtetty siirtyy pois Jyväskylän suojaisista ajatuspoukamista ja siirtyy kirjoittamaan liftaamisen käytännöstä Risteyksiä-rinnakkaisblogissa. Hyvää syystä!

lauantaina 16. elokuuta 2008

terveisiä prosessista



"Mielen prosessi ja planeetan prosessi ovat tulleet niin lähelle toisiaan, niin sekoittuneiksi, niin yhteenkutoutuneiksi, ettei voida erottaa ajatusta ilmakehästä, toimintaa merestä tai asennetta maasta."
-Peter Warshall

perjantaina 8. elokuuta 2008

TAZ - rääppeet: Pakanuus

Pakanuus
Hakim Beyn kirjasta T.A.Z.

Tähtikuvioita, joiden mukaan ohjata sielun parkkilaivaa. "Jos muslimi ymmärtäisi islamia, hänestä tulisi kuvainpalvoja." - Mahmud Shabestari Eleggua, ruma ovien aukoja jolla on koukku päässään ja kaurikotilot silmien paikalla, musta santeriasikari ja lasi rommia - on yhtä kuin Ganesha, elefantinpäinen potra Alkujen poika joka ratsastaa hiirellä, elin joka aistii jumaluuden todellisuutta ilmentäviä atropioita. He jotka eivät kykene tuntemaan barakaa eivät voi tuntea maailmankaikkeuden hyväilevää kosketusta.

Hermes Poimandres opetti herättämään eidolonit henkiin, asuttamaan henkiolennot ikoneihin - mutta ne, jotka eivät kykene tekemään tätä riittiä itselleen ja koko materiaalisen olemassaolon kouriintuntuvalle kudokselle tulevat perimään vain raskasmielisyyden, hölynpölyn ja rappion.

Pakanallisesta kehosta tulee enkelten hovi kaikille, jotka näkevät tämän paikan - tämän nimenomaisen lehdon - paratiisina ("Jos paratiisi on olemassa, se on varmasti tässä!" - kaiverrus mogulivaltakunnan aikaisen puutarhan portilla)...

Mutta ontologinen anarkismi on liian paleoliittista eskatologiaan - asiat ovat todellisia, noituus toimii, pensaiden henget yhtä mielikuvituksen kanssa, kuolema kiusallinen epämääräisyys - Ovidiuksen Metamorfoosien juoni - muuttuvaisuuden eepos. Henkilökohtainen myyttimaisema.
Pakanuus ei ole keksinyt lakeja - vain hyveitä. Ei pappisvirkaa, ei teologiaa tai metafysiikkaa tai moraalisuutta, vaan universaali shamanismi, jossa kukaan ei saavuta todellista ihmisyyttä ilman visiota.

Ruoka raha seksi uni aurinko hiekka ja sinsemilla - rakkaus totuus vapaus rauha ja oikeus. Kauneus. Dionysos, tuo juopunut poika pantterin selässä - pistävä nuoruusiän hienhaju - vuohi-ihminen Pan kahlaa halki vyötärönsyvyisen kiinteän maan kuin se olisi meri, ihollaan sammal- ja jäkäläkuori - Eros monistaa itsensä tusinaan pastoraalisen alastomaan iowalaiseen maalaispoikaan, joilla on mutaiset jalat ja lammen vaahtoa reisillään.

Korppi, potlatchin veijari, joskus poika, vanha nainen, lintu joka varasti kuun, männynneulaset lammen pinnalla, Heckle/Jeckle - toteemipaalunpää, rivi kuorossa laulavia hopeasilmäisiä variksia tanssimassa pölkkypinon päällä - on yhtä kuin Semar, kyttyräselkäinen albiinohermafrodiitti, Jaavan vallankumouksen varjoteatterisuojelija.

Yemaya, meren sinitähti jumalatar ja homojen suojelijatar - on yhtä kuin Tara, siniharmaa Kalin aspekti, Kalin tanssimassa pääkallokaulanauhoineen Shivan jäykällä lingamilla, nuolemassa monsuunipilviä metrisellä kielellään - on yhtä kuin Loro Kidul, jaspiksenvihreä jaavalainen meren jumalatar joka antaa sulttaaneille vahingoittumattomuuden voiman tantrisella yhdynnällä taianomaisissa torneissa ja luolissa.

Yhdestä näkökulmasta ontologinen anarkismi on äärimmäisen paljasta, kaikesta omaisuudesta ja ominaisuuksista riisuttua, köyhää kuin itse KAAOS - toiselta kantilta katsottuna se sikiää yhtä barokkimaisesti kuin Kathmandun nussimistemppelit tai alkemistinen embleemikirja - se loikoo divaanillaan turkkilaisia makeisia syöden ja kerettiläisiä päähänpistoja tuumiskellen toinen käsi löysissä housuissaan.

Sen merirosvolaivojen ruumat ovat lakattua mustaa, latinalaispurjeet ovat punaista; mustissa viireissä on vaakunamerkkinä siivekäs tiimalasi.

Mielen Etelä-Kiinan meri, lähtö vesille villiltä ja laajalta palmurannalta, rappeutuneista kultatemppeleistä tuntemattomille eläinkunnan jumalille, saaria saarten perään, tuulenhenkäys kuin märkää keltaista silkkiä paljaalla iholla, navigointia panteististen tähtien mukaan, hierofania hierofaniasta, valoa valon päällä vasten hohtavaa ja kaoottista pimeyttä.